Seung Sahn sunim opetti usein käsittein ”correct situation, correct function, correct relationship.” jotka suomennan ”oikea tilannetaju, oikea toiminta ja oikea suhdetaju”.
Tämä tapa nähdä hetki on minusta oivaltava. Minä katson tätä ajatusta tapana nähdä ”minä” hetkellisenä ja ohimenevänä vuorovaikutussuhteena ympäristön kanssa. Buddha opetti, että ei ole mitään erillistä minuutta (anatta) eikä mitään pysyvää (anicca), mutta kuitenkin meillä on kokemus tästä hetkestä jossa minä olen ”minä”. Tämän kolmiosaisen pilkkomisen kautta katsottuna joka hetkessä on 1) jokin ympäristö ja olosuhdekokonaisuus jonka osa olen juuri siinä hetkessä, 2) jokin toiminta joka tapahtuu siinä hetkessä ja 3) jokin vuorovaikutussuhde tuon ympäristön kanssa siinä hetkessä. ”Minä” jonka koen on itseasiassa maailman toimintaa vailla saumoja tai osia, ja minun tajunta on vain sattumalta tietyssä ”paikassa” tuota tapahtumaa.
Vuorovaikutuksellista minäkäsitystä käsittelee hyvinkin laajasti Kukkaköynnössuutra eli Avatamsakasuutra. Vuorovaikutuksellinen minuus on ontologinen kannanotto, kannanotto siitä mitä on ja miten asiat ovat. Asioita ei ole erillisinä ja vapaasti toimivina yksikköinä, on vain vuorovaikutuksien loputonta yhteisvaikutusta ja yhteenkietoutumista loputtomasti, toisin sanoen anatta ja anicca, kuten Buddha opetti.
Seung Sahn sunimin opetuksessa keskeistä oli toiminta, ja siksi kolmiosainen ”oikea” on mainittu. Mahayana buddhalaisuuden ihanne on olentojen auttaminen eli hyvä toimiminen maailmassa. Oikean määrittää buddhalaiset ihanteet, niistä korkeimpana Herääminen tai Valaistuminen, eli oikeaa on asiat jotka rakentavat olosuhteita jotka vievät olentoja poispäin kärsimyksestä kohti onnea jonka korkein muoto on Valaistuminen. Oikea toiminta tapahtuu hetkessä, jossa on olemassa ympäristö ja joku meidän suhde siihen. Niinpä olentoja auttavaa viisautta on tajuta tilanne missä on, mitä toimintaa tapahtuu ja ketkä tuohon toimintaan osallistuvat. Esimerkiksi jos olen isänä opettamassa lastani ajamaan polkupyörällä, on tilanteessa selkeys: olen aikuinen jonka oikeaa toimintaa on tukea ja auttaa lasta jotta hän oppii ajamaan pyörällä loukkaamatta itseään. Jos taas esimerkiksi olen riitaisassa taloyhtiön kokouksessa osakkaana, tilanne on huomattavasti mutkikkaampi. Mikä silloin on suhteeni tapahtumaan ja läsnä oleviin ihmisiin, ja miten toimia oikein siinä?
Jotta voi tavoittaa ”oikean” tilanteen, toiminnan ja vuorovaikutussuhteen osalta on oltava hereillä ja tarkkana. Tässä piilee tämän opetuksen hienous. Se ohjaa herkkään läsnäoloon. Mitä tapahtuu? Ketkä ovat tässä? Kuka minä olen tässä ja nyt, tässä tilanteessa?