ELI KÄYTÖSOHJEET
Buddhalaisissa yhteisöissä ja harjoituspiireissä on tiettyjä käytössääntöjä, jotka pohjaavat perinteisiin käytöstapoihin. Riippuen ryhmän luonteesta niitä on enemmän tai vähemmän. Keskeinen määrittävä tekijä on, että onko ryhmä puhtaasti maallikkojohtoinen vai onko organisaatiossa myös munkkeja/nunnia. Tyypillisesti munkien tai nunnan läsnäolo tuo mukanaan lisää sääntöjä.
Zenjoki-yhteisössä noudatetaan korealaiseen Taego-koulukunnan tyyliin perustuvaa käytöstapaa, jota on muovattu Suomeen sopivaksi. Tässä alla on tietoa perusasioista ryhmässä/harjoitustilassa toimimiseen:
-Käyttäydy luontevan hillitysti ja ystävällisesti muita kohtaan. Ole oma itsesi ja anna muille tilaa olla omanlaisensa.
-Tule tilaan vapaana itsesi korostamisesta. Emme ole erityisen kiinnostuneita ihonväristä, sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautumisesta jne. Näiltä osin ryhmä on ”turvallinen tila”.
-Tila on myös turvallinen ilmaista rehellisesti, eikä ketään suljeta ulos mielipiteiden vuoksi.
-Tapahtumat ovat yhteisen harjoituksen tilanteita. Pyri sopusointuun ja muitten huomioimiseen.
Tilassa oleilu:
-Älä melua tai kiroile ylenpalttisesti.
-Kunnioita muitten hiljaisuutta ja tilaa.
-Pukeudu hillitysti. Minihame tai -shortsit, hihattomat paidat ja iskulauseita sisältävät vaatteet eivät ole soveliaita.
-Pidä sukat jalassa.
-Pidä huolta omasta hygieniastasi.
-Älä ylihajusta itseäsi.
-Älä hosella eli liiku rauhallisesti ja selkeästi.
-Siivoa jälkesi, järjestele paikkasi aina kun vapautat sen.
Maallikko-maallikko kohtaamiset:
-Tavatessasi kanssaharjoittajia saapuessa/lähtiessä voit kumartaa kädet yhteenliitettyinä, morjestaa kättä nostamalla tai päätä nyökkäämällä tms. Kättely on henkilökohtaista ja haastavaa ryhmätilanteessa. Jos olet jonkun kanssa halailuväleissä, voit halata, mutta se ei ole ryhmässä normi. Ketään ei saa halata ilman yhteistä sopimusta.
-Buddhalaisissa piireissä arvostetaan ikää harjoittajana, eli kokemusta. On kokeneiden harjoittajien ansiota, että harjoitus on säilynyt. Yleensä maallikkoharjoittajien keskuudessa hierarkkiaa on vähän, mutta asiasta on hyvä olla tietoinen.
-Keskustelut ja opetustilanteet tulee pitää erillään. Maallikot voivat keskustella kiivaasti, mutta mikäli kyseessä ei ole opetustilanne, kukaan ei ole oikeassa taikka väärässä, on vain näkemyksiä. Pelkkä kokemus ei tee kenestäkään opettajaa, vaan opettajuus on myös soveltuvuuskysymys ja opettajuuteen tulee saada valtuutus ryhmän pääopettajalta.
-Seksuaalisuus ei kuulu harjoitustilaan. Sitä ei tule korostaa pukeutumisessa tai käytöksessä. Perinteisessä buddhalaisessa ympäristössä miehet ja naiset ovat tiukasti toisistaan erotettuja. Me käyttäydymme länsimaalaisesti ja olemme kaikki samassa tilassa.
Maallikko-munkki/pappi kohtaamiset:
-Munkkia/pappia kohtaan voi osoittaa kunnioitusta puolikumartamalla. Munkkia/pappia ei kätellä tai halata omatoimisesti.
-Munkkia/pappia puhutellaan nimellä ”sunim”, ei buddhalaisella etunimellä, eikä suomalaisella etunimellä.
-Munkit/papit noudattavat keskinäistä kokemushierarkkista käytösetikettiä suhteessa toisiinsa ja mikäli tilassa on monta munkkia/pappia, vanhin munkki/pappi on tilanteen johtaja.